Oulun Musiikkivideofestivaalien kilpasarjoihin valitut videot ja näytösjako on julkaistu.

Ensimmäistä kertaa järjestettävään eurooppalaiseen musiikkivideokilpailuun lähetettiin yhteensä 161 videota, joista kilpasarjaan valittiin 14. Mukana muiden muassa on Rammsteinista tutun Christian “Flake” Lorenzin Leise rieselt der Schnee, itävaltalaisen avantgardistin Siegfried A. Fruhaufin This Arrow Points, norjalaisräppäri Arif Murakamin Sinatra ja hollantilaisen multi-instrumentalisti Zepin Don’t Break. Suomea edustaa Kultapumpelilla 2024 palkitun Ida-Maria Olvan uusin video Keijut ja perhoset.

"Euroopassa soditaan, ja se näkyy musiikkivideoissa niin kirjaimellisesti kuin symbolisesti. Synkkää aikakautta peilataan toden ja fantasian kautta, lasten silmin ja queer-ilon voimalla. 16-millinen filmi, tekoälykokeilut sekä klassinen ja abstrakti tarinankerronta kulkevat rinnakkain," OMVF:n taiteellinen johtaja Joel Karppanen kertoo.

Kilpailun tuomareina toimivat elokuvantekijä Ben Russell sekä kuraattorit Kaisa Karvinen ja Ksenia Kaverina. Voittaja palkitaan Europumpelilla ja Genelecin lahjoittamalla 8351B SAM™ -kaiutinparilla. Kilpailunäytös esitetään myös osana Espoo Cinén ohjelmistoa.

Kotimaiset videot vievät kadonneisiin kaupunkeihin

Jo 33. kertaa järjestettävään kotimaiseen musiikkivideokilpailuun vastaanotettiin 253 musiikkivideota, joista mukaan valittiin 50. Mukana on lukuisia koko kansan tuntemia suosikkeja kuten Turisti, Olavi Uusivirta, OLGA, KUUMAA ja Stam1na ja kuvassa esiintyvä Mirella.

Kilpasarja on jaettu viiteen näytökseen, jotka on nimetty Hauntopolis-teeman hengessä kadonneiden kaupunkien mukaan. Kilpailua tuomaroivat toimittaja-kriitikko Kalle Kinnunen, tuottaja James Mackay ja tuottaja, kuraattori Ida Karoskoski. Voittajat palkitaan salamyhkäisyydestä tunnetussa Pumpeligaalassa, jossa kansainväliset ja kotimaiset edelläkävijät kuljettavat yleisön 1930-luvun Euroopasta islantilaisiin äänimaisemiin ja tansanialaisille tanssilattioille.

“Tapahtuman juontaa tunnettu kulttuurivaikuttaja ja lavalle nousee myös eräs Mark Fisherinkin hehkuttama artisti”, Joel Karppanen vihjaa.

Kilpailun pääpalkinto on Kultapumpeli, jonka voittaja saa Kinos Rentalsin lahjoittaman 3001 euron lahjakortin. Nuori lupaava ohjaaja palkitaan Teinipumpelilla ja Toastin tarjoamalla palkinnolla, ansiokkain jälkityö Postpumpelilla ja Valco-tuotepalkinnolla. Paras kuvaus palkitaan Linssipumpelilla sekä Valofirman ja Kamerafirman kalustovuokrauspalkinnolla. Yleisöäänestyksen voittaja saa Kansanpumpelin.

Ammattilaisohjelmistossa keskustellaan tekoälystä

Festivaalin ammattilaisohjelmassa tarkastellaan musiikkivideoiden postdigitaalista aikaa. Samalla kun generatiivinen tekoäly kasvattaa suosiotaan, filmi ja muut analogiset menetelmät tekevät vahvaa paluuta. Yleisölle avoimessa keskustelussa pohditaan, millaisen teknologisen ekosysteemin nämä kehityskulut yhdessä muodostavat. Yleisölle avoimeen keskustelutilaisuuteen osallistuvat toimittaja Kalle Kinnunen sekä taiteilijat Ieva Balode ja Marc Richter. Balode ja Richter ovat mukana myös eurooppalaisessa musiikkivideokilpailussa.

Oulun kaupungintalolla järjestettävässä taiteilija- ja kuraattoritapaamisessa kohtaavat taiteilija Mika Taanila ja Kiasman kuraattori Saara Karhunen, jonka kuratoimassa Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta -näyttelyssä nähdään myös Taanilan 22-Pistepirkolle ohjaama musiikkivideo Birdy.

Oulun Musiikkivideofestivaalien kotimaiseksi ohjaajavieraaksi saapuu Anna Eriksson.

Alun perin iskelmälaulajana tunnetusta Erikssonista on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut yksi suomalaisen elokuvan omaperäisimmistä tekijöistä. Hänen katsojaansa haastavia teoksiaan on esitetty muun muassa Venetsian ja Locarnon elokuvajuhlilla. Mestariluokassaan Eriksson kertoo urastaan ja työskentelystään elokuvantekijänä sekä esittelee musiikkivideoita, joita hän ohjannut muun muassa Stam1nalle ja itselleen.

Suomen ensi-iltansa festivaalilla saavat myös kaksi uutuuselokuvaa.

Barrio Triste (2025) on pitkän linjan musiikkivideo-ohjaaja Stillzin häiriintynyt rakkauskirje 1980-luvun Kolumbialle. Found footagea ja maagista realismia yhdistelevää elokuvaa säestää Arcan aavemainen musiikki. Tuottajana toimii Harmony Korine, ja teoksessa voikin nähdä kaikuja esimerkiksi Baby Invasionista, joka esitettiin OMVF:lla viime vuonna.

Arkistojen uumenista pelastettu ja restauroitu Nova '78 (2025) rakentuu ennennäkemättömästä 16-millisestä materiaalista, jonka Howard Brookner ja Tom DiCillo kuvasivat legendaarisessa Nova Conventionissa. William S. Burroughsia juhlistaneessa tapahtumassa kohtasivat lavarunous, performanssitaide ja kokeellinen musiikki. Lavalla nähdään muun muassa Patti Smith, Frank Zappa, Laurie Anderson, Philip Glass ja John Cage.

Erityisfokuksessa Afrikka

Oulun Musiikkivideofestivaalit aloittaa yhteistyön ugandalaisen Nyege Nyege -levy-yhtiön ja -festivaalin kanssa, josta on kasvanut yksi Afrikan merkittävimmistä kokeellisen musiikin alustoista.

Ouluun saapuu tansanialainen tuottajakaksikko Sisso & Maiko, jonka musiikki perustuu ngoma- ja taarab-perinteistä ammentavaan singeliin, erittäin nopeatempoiseen elektroniseen tanssimusiikkiin. Sen juuret ulottuvat ngoma- ja taarab-perinteisiin. Omaleimaisissa live-esiintymisissään Maiko soittaa hillittömiä kosketinmelodioita Sisson muokatessa soundia reaaliaikaisesti DJ-tekniikoiden avulla. Oulun vierailu on heidän ensimmäinen esiintymisensä Suomessa. Duoa lämmittelee oululainen Lara Kaaos. OMVF:lla nähdään myös Nyege Nyegen kuratoima musiikkivideonäytös, joka vie katsojan Kampalan, Dar es Salaamin, Kinshasan ja Durbanin kaduille.

Afrikka-teemaa syventää Mohammed Sheblin kulttielokuva Anyab (1981). Campia, kauhua ja diskomusikaalia railakkaasti yhdistelevä satiiri on egyptiläinen versio The Rocky Horror Picture Show'sta.

Undergroundia, arkistoja ja aaveita

Kotimaista musiikkivideoasiantuntemusta tarjoaa jo 15. kertaa järjestettävä Veli Kauppisen Velinen sunnuntai sekä Ida Karoskosken ja Tuomas Vartiaisen kuratoima Mykistäviä välikohtauksia: Bad Vugumin musiikkivideoita 1990-luvulta. Keuhkoista Radiopuhelimiin ulottuva näytös kokoaa yhteen 1990-luvun omalakisen undergroundin helmiä ja avaa näkymän kotimaisen rockin nyrjähtäneelle puolelle.

Harvinaista herkkua on myös Anton Nikkilän ja Mika Taanilan The Double (1993), kompilaatio venäläisistä industrial-musiikkivideoista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseltä ajalta. Nykyhetkestä katsottuna underground-muusikoiden haastattelut ja muun muassa aseteollisuutta karnevalisoivat videot näyttäytyvät aavemaisina ennakointeina Venäjän nykyisestä rappiotilasta ja fastistisen poliisivaltion synnystä.

Hauntologiset sävyt ulottuvat myös festivaalin taidenäyttelyyn, jossa katse tarkentuu laitakaupunkien kaatopaikkojen mikrobeihin, menneen maailman monumentteihin ja Google Street View'n algoritmien silpomiin haamuraajoihin. Näyttelyn taiteilijat ovat Ieva Balode, Saara Ekström, Toivo Heinimäki & Tommi Pasanen, Utu-Tuuli Jussila, Mikko Paakkonen ja Hanna Råst. 

Oulun Musiikkivideofestivaalit järjestetään 27.–30. elokuuta. Kotimaiseen ja eurooppalaiseen musiikkivideokilpailuun valitut videot sekä festivaalin aikataulu julkaistaan ensi viikolla.

Oulun Musiikkivideofestivaalien avajaisnäytöksessä 27. elokuuta koetaan ainutkertainen elokuvaperformanssi. Valvesalin suurelle kankaalle heijastetaan 1900-luvun merkittävimpiin brittiläisiin taiteilijoihin lukeutuvan Derek Jarmanin Blue(1993): radikaali ja omaperäinen kokoillan elokuva, jossa valkokankaan täyttää yksinomaan sininen väri.

Merkkiteoksesta nähdään upouusi live-esitys, kun elokuvan säveltäjä, arvostettu englantilainen muusikko Simon Fisher Turner saapuu Lontoosta Ouluun ja esittää päivitetyn version teoksen musiikista. Pianosta, ambientista ja kenttänauhoituksista rakentuva immersiivinen äänimaisema kietoutuu Jarmanin intiimiin monologiin, joka alkuperäisversiossa kuultiin muun muassa Tilda Swintonin tulkitsemana. Nyt tekstin esittää livenä sukupolvensa keskeisimpiin suomalaisiin esitysrunoilijoihin ja kirjailijoihin lukeutuva Niko Hallikainen.

Blue on arjen ja fantasian rajapinnoilla liikkuva meditaatio AIDSista, kuolevaisuudesta, rakkaudesta ja sinisestä väristä. Lyyrisessä, hypnoottisessa proosassaan Jarman kuvaa sairauden etenemistä ja omaa näkökykynsä heikkenemistä; elokuvan valmistuessa hän kykeni näkemään enää sinisen eri sävyjä. Vailla leikkausta tai liikettä teos vie katsojan transsiin, joka pakahduttaa ja puhdistaa. Jarmanin testamentti on kokeellisen elokuvan mestariteos: esoteerinen kuin Yves Kleinin maalaukset, poliittinen kuin Thatcherin Britannian queer-vastakulttuuri.

Simon Fisher Turner on esittänyt Bluen aiemmin eri kokoonpanojen kanssa muun muassa Tate Modernissa, Pinault Collectionissa ja Wienin elokuvamuseossa. Oulun Musiikkivideofestivaaleilla nähtävä versio on Suomen ja Pohjoismaiden ensi-ilta.

Blue (Live) on kulttuuritalo Valveen ja OMVF:n yhteistuotanto ja osa Oulu2026-ohjelmaa. Liput ovat myynnissä Valveen lippumyymälässä sekä Ticketmasterissa. Esitykseen käy Kaikukortti.

Oulun Musiikkivideofestivaalit järjestetään 33. kerran 27.–30. elokuuta. Festivaalin koko ohjelmisto julkaistaan myöhemmin touko- ja kesäkuun aikana. 

Taiteilijat

Simon Fisher Turner on säveltänyt useiden Derek Jarmanin elokuvien musiikin Caravaggiosta (1986) lähtien. Hän on tehnyt yhteistyötä myös muun muassa Mike Hodgesin, Kamal Aljafarin ja Ryuichi Sakamoton kanssa, sekä julkaissut omaa musiikkia mainneikkaalla Mute Recordsilla. Turner on palkittu arvostetulla Ivor Novello -palkinnolla. Hänen viimeisin sooloalbuminsa STUFFilmestyi huhtikuussa 2026. 

Niko Hallikainen on palkittu helsinkiläinen esitysrunoilija ja kirjailija. Hänen intensiiviset ja rajoja rikkovat teoksensa tarkastelevat luokan, eroottisuuden ja henkisyyden ristiriitaisia leikkauspisteitä. Hallikaisen tekstipohjaisia sooloesityksiä on esitetty muun muassa New Yorkin Performa-biennaalissa ja Nykytaiteen museo Kiasmassa. 

Derek Jarman oli taiteilija, jonka työskentely ulottui elokuvasta maalaukseen, kirjoittamiseen, lavastukseen ja puutarhanhoitoon. Hän oli musiikkivideon pioneeri ja ohjasi videoita muun muassa The Smithsille, Pet Shop Boysille, Patti Smithille ja Suedelle. Jarman oli keskeinen LGBTQIA+-oikeuksien puolestapuhuja ja yksi ensimmäisistä julkisuuden henkilöistä Iso-Britanniassa, joka toi näkyvästi esiin HIV- ja AIDS-epidemiaan liittyviä kysymyksiä.

Oulun Musiikkivideofestivaalien teema on tänä vuonna Hauntopolis. Festivaalilla toteutumattomat tulevaisuudet kummittelevat. Millainen maailma olisi voinut olla?

Ohjelmisto tarkastelee kaupunkia hauntologisena ja ruumiillisena tilana. Kaupunki ei ole monumentti, vaan jatkuvasti uusiutuva hermosto, johon jokainen sukupolvi jättää jälkensä. Modernismin unelmat, klubikulttuurin huuma, alakulttuurien kapina ja digitaalisen aikakauden kylmät algoritmit limittyvät samassa tilassa. 

Hauntologian käsite on peräisin filosofi Jacques Derridalta ja sitä on myöhemmin popularisoinut kulttuurikriitikko Mark Fisher. Ydinajatus on, että todellisuutta muovaavat myös poissaolevat asiat – toteutumattomat tulevaisuudet, jotka palaavat kummittelemaan aaveiden lailla. 

Populaarikulttuuri on täynnä kuvitelmia siitä, millaiseksi maailma olisi voinut tulla. Vielä viime vuosituhannella musiikki toimi tulevaisuuden laboratoriona, mutta nykyinen populaarikulttuuri rakentuu yhä useammin menneiden kierrätyksen ja uudelleentulkinnan varaan. Musiikkivideot tallentavat oman aikansa tyylejä, mutta kantavat samalla mukanaan aiempien aikakausien kuvastoja ja kaavoja. Uusi syntyy vanhan sisällä. Hauntologista estetiikkaa määrittävät usein säröt, rapinat sekä vanhanaikaisten tallennusvälineiden, kuten C-kasettien ja VHS-nauhojen, kuluminen ja jäänteet. 

“Tekoälyn ja muun digitaalisen kitschin kyllästämässä kulttuurissa analogiset formaatit ja epätäydellisyyksien syleily tuntuvat jälleen relevanteilta. On aika laskeutua viimevuotisesta hypertodellisuudesta takaisin maan pinnalle”, festivaalin taiteellinen johtaja Joel Karppanen kertoo. 

Hauntopolis rakentaa Ouluun väliaikaisen musiikkivideo- ja elokuvakaupungin, jossa aikakaudet, kulttuurit ja estetiikat risteävät. Musiikin kautta kaupunki muuttuu yhteisölliseksi tilaksi. Keskiöön nousee erityisesti queer-kulttuuri, jonka omaehtoisuus on kautta historian synnyttänyt tilapäisen autonomian vyöhykkeitä – tiloja, joissa ihmiset luovat uusia tapoja olla ja elää yhdessä. Audiovisuaalisen vyörytyksen keskellä välähtelevät kadonneet tulevaisuudet, jotka odottavat yhä tilaisuuttaan. 
“Kutsumme yleisömme katsomaan näitä aaveita tarkemmin. Ehkä jokin niistä voi muuttua vielä mahdollisuudeksi: paremmaksi nykyhetkeksi, paremmaksi tulevaisuudeksi”,  Karppanen sanoo. 

Festivaalin visuaalisen ilmeen ja parhaille musiikkivideoille jaettavat Pumpeli-palkinnot on suunnitellut taiteilija Toivo Heinimäki. Heinimäki (s. 1995) on suomalainen valokuvataiteilija, graafikko ja julkaisija. Omissa projekteissaan hän tutkii usein rakennettuun ympäristöön ja kaupungistumiseen liittyviä teemoja.

Festivaalin ensimmäiset ohjelmanumerot julkaistaan toukokuussa. Ilmoittautuminen sekä OMVF:n kotimaiseen että eurooppalaiseen musiikkivideokilpailuun on käynnissä osoitteessa filmfreeway.com/omvf

Ilmoittautuminen Oulun Musiikkivideofestivaalien 33. kertaa järjestettävään kotimaiseen kilpailuun on avattu. Musiikkivideoiden viimeinen jättöpäivä on perjantaina 8. kesäkuuta. Kilpailun ilmoittautuminen ja lisätiedot löytyvät osoitteesta: filmfreeway.com/omvf

Kilpailuun voivat osallistua suomalaisten tai Suomessa asuvien ohjaajien musiikkivideot, joita ei ole aiemmin esitetty festivaaleilla. Tekijät voivat osallistua myös ulkomaisille artisteille tekemillään videoilla. Sama video voi osallistua sekä kotimaiseen että eurooppalaiseen kilpailuun, mutta ilmoittautuminen täytyy tehdä molempiin erikseen. Ilmoittautuminen kotimaiseen kilpailuun on maksutonta 19. toukokuuta saakka, jonka jälkeen tapahtuvat ilmoittautumiset maksavat 10 euroa. Hakuaika päättyy 8. kesäkuuta.

Kilpailuun lähetetyt videot jaetaan esiraadituksessa kilpailu- ja katselmusnäytöksiin. Kilpailunäytökset kootaan temaattisiin kokonaisuuksiin. Kaikki videot esitetään festivaaleilla pääsymaksuttomissa näytöksissä. Kaikki kilpailuun lähetetyt videot osallistuvat yleisöäänestykseen, ja ne arkistoidaan OMVF:n hallinnoimaan maailman suurimpaan suomalaisen musiikkivideon arkistoon, joka sisältää tällä hetkellä 7581 teosta vuosilta 1994–2025.

Riippumattoman tuomariston valitsemat voittajat palkitaan festivaalin palkintojuhlassa, Pumpeligaalassa, lauantaina 23. elokuuta.

Ohjaajat kisaavat paitsi kunniasta, myös pääpalkinnosta, Kultapumpelista, jonka voittaja saa Kinos Rentalsin lahjoittaman 3001 euron lahjakortin. Nuori lupaava ohjaaja palkitaan Teinipumpelilla ja Toastin tarjoamalla palkinnolla, ansiokkain jälkityö Valco-tuotepalkinnolla. Paras kuvaus palkitaan Linssipumpelilla ja Valofirman sekä Kamerafirman sponsoroimalla kalustovuokrauspalkinnolla. Lisäksi tuomaristo palkitsee neljä ansioitunutta ohjaajaa kunniamaininnoin, ja yleisöäänestyksen voittaja saa Kansanpumpelin. Gaalassa palkitaan myös OMVF:n eurooppalaisen musiikkivideokilpailun voittajat.

Pumpelipatsaat ovat tänä vuonna taiteilija Toivo Heinimäen käsialaa. Hän toteuttaa myös tämän vuoden graafisen ilmeen.

Kuva: Vuoden 2025 kotimaisen musiikkivideokilpailun pääpalkinnon Kultapumpelin voitti Heini Susanne NCO:lle ohjaamastaan Ei rakkaut-videosta. Oulun juhlaviikot / Toivo Suomalainen

Oulun Musiikkivideofestivaalit (OMVF) avasi vastikään ensimmäisen eurooppalaisen musiikkivideokilpailunsa ja kiertää tänä keväänä ympäri Eurooppaa. Kiertueella nähdään festivaalin toiminnanjohtajan Juhani Oivon OMVFin arkistosta kuratoima reilun tunnin mittainen näytös, joka sisältää harvinaisia ja mielenkiintoisia musiikkivideoita vuosilta 1994–2025.

OMVFilla on maailman suurin kotimainen musiikkivideoarkisto, johon kuuluu lähes 8000 videota. Arkistoa on kertynyt vuodesta 1994 saakka järjestetyn kotimaisen musiikkivideokilpailun myötä – kaikki kilpailuun lähetetyt videot arkistoidaan. Suurta osaa näytöksen videoista ei ole nähtävillä edes suoratoistoplatformeilla, kuten YouTubessa.

Osassa kiertueen illoista nähdään myös Jimi Tenorin ohjaama dokumentti Sähkö. Elokuvan harvinainen materiaalia kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Sähkö Recordings -levy-yhtiön toiminnasta 90-luvun puolivälissä on herättänyt suurta kiinnostusta maailmalla. Tyyliltään kokeellisessa teoksessa esiintyy merkittäviä kotimaisia elektronisen musiikin pioneereja, kuten Mika Vainio ja Mono Junk.

Kiertueen päivämäärät ja kaupungit:
20.2. El Instituto Iberoamericano de Finlandia (Madrid)
20.2. La Redazione (Rooma)
21.2. Saint Louis College of Music (Rooma)
21.2. L863 (Rooma)
07.3. Blank Blank Studio (Oslo)
14.3. Reinstate (Lontoo)
22.3. Mickey Zoggs (Bristol)
28.3. Paavli Kultuurivabrik (Tallinna)
18.4. Top Kino (Wien)
24.4. Mutant Radio (Tbilisi)
23.5. Time is the new space (Rotterdam)

Maailman vanhin musiikkivideofestivaali, Oulun Musiikkivideofestivaalit (OMVF) järjestää koko Euroopan laajuisen musiikkivideokilpailun. Kilpailuun voi ilmoittautua 16.1.–8.6.2026.

Eurooppalainen musiikkivideokilpailu on jatkumoa vuonna 2025 järjestetylle pohjoismaiselle kilpailulle, joka oli festivaalin kaikkien aikojen ensimmäinen kansainvälinen kilpasarja. Kilpailu on osa Oulu 2026 – Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden virallista ohjelmaa ja tekee Oulusta eurooppalaisen musiikkivideon polttopisteen kuluvalle vuodelle. 

Kilpailu on avoin musiikkivideoille, joiden tekijät asuvat ja työskentelevät Euroopassa. Tekijät sekä tuotanto- ja levy-yhtiöt voivat lähettää musiikkivideonsa FilmFreeway-alustan kautta 8. kesäkuuta saakka. Riippumaton tuomaristo valitsee kaikkien lähetettyjen teosten joukosta kilpailuohjelmaan 15 parasta videota, jotka kilpailevat festivaaleilla parhaan eurooppalaisen musiikkivideon tittelistä. 

Videot esitetään Oulun Musiikkivideofestivaaleilla 27.–30. elokuuta ja voittaja palkitaan taiteilija Toivo Heinimäen suunnittelemalla palkinnolla sekä Genelecin tarjoamalla 8351B SAM™ -kaiutinparilla, jonka arvo on n. 8 000 €. 

Kilpailun säännöt ja osallistumisohjeet (englanniksi) löytyvät tästä linkistä.

Jo vuodesta 1994 saakka järjestetty kotimainen musiikkivideokilpailu järjestetään erikseen ja sen ilmoittautuminen avataan myöhemmin alkuvuodesta. Lisäksi festivaalin ohjelmaan kuuluu kuratoituja musiikkivideo- ja elokuvanäytöksiä, audiovisuaalisia jatkoklubeja, taidenäyttely sekä alan ammattilaisille suunnattuja tapahtumia, kuten työpajoja ja verkostoitumistilaisuuksia. 

Festivaalin tarkempi ohjelma ja kilpailun aikataulut julkaistaan myöhemmin.

21.–24.8.2025 järjestetyillä Oulun Musiikkivideofestivaaleilla vieraili yhteensä 5845 kävijää. Erikois- ja elokuvanäytösten lipunmyynti kaksinkertaistui edellisvuodesta ja useat näytöksistä esitettiin täysille saleille. Erityisen suosittuja olivat Mr. Lordin Carte Blanche, Mika Taanilan ja Erkki Kurenniemen lyhytelokuvien kooste In The World of Tomorrow, Eno-dokumenttielokuva sekä David Lynchin musiikkivideonäytös.

Järjestyksessään 32. festivaalit olivat kansainvälisemmät kuin koskaan. Ensimmäistä kertaa pidetyn kansainvälisen kilpailun tiimoilta Oulussa vieraili kymmeniä vieraita Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Islannista. Pohjoismaisen musiikkivideokilpailun voitti norjalainen August Sander Dahl videollaan Honningbarna – Rød Bic, ja kunniamaininnalla huomioitiin islantilaiset islantilaiset Anna Róshildur B. Bøving ja Simon Bendroth. Täyteen pakatussa RioLivessa järjestetyssä palkintoseremoniassa, Pumpeligaalassa, yleisön lumosi iranilaistaustainen, ruotsalainen artisti Nadia Tehran, ja jatkoilla juhlakansaa tanssitti eteläafrikkalainen, Pariisissa asuva Portable.

“Olen sanaton siitä valtavasta lämmöstä, joka hehkui Valveella ja sen ympäristössä viikonlopun ajan. Tämänvuotiset festarit osoittivat, että myös taiteellisesti kunnianhimoisella ja haastavalla ohjelmistolla on kysyntää. Olemme maailmankin mittakaavassa poikkeuksellinen festivaali, ja nyt käynnistynyt kansainvälistyminen on oikea suunta”, OMVF:n taiteellinen johtaja Joel Karppanen sanoo.

Hypertodellisuus-teemaisilla festivaaleilla nähtiin elokuvia ja musiikkivideoita muun muassa Belgiasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Saksasta, Iso-Britanniasta ja Argentiinasta. Ohjelmistoon lukeutuivat itävaltalaisen Billy Roiszin ja Ilpo Väisäsen yhteinen liveperformanssi Lunar Dust, norjalaisen The Glorian säestämä mykkäelokuvakonsertti, Harmony Korinen Baby Invasionin Suomen ensi-ilta, abstraktien lyhytelokuvien kooste Synaesthetic Dreams, Marcus Söderlundin ja Kalevi Suopursun retrospektiivit, pelitapahtuma Assemblyn kuratoima demoscene-näytös, Roos Hekkensin ja Veli Kauppisen mestariluokat, Chantal Akermanin Golden Eighties, Francis Ford Coppolan One From The Heart: Reprise, sekä Disneyn Fantasia.

Erikoisnäytöksissä God Mode ja Enter Simulation nähtiin teoksia muun muassa Johann Lurffilta ja Phil Solomonilta, ja yleisöä laulatti Idolsin ensimmäisestä tuotantokaudesta koostettu karaokenäytös. Useita elokuvia esitettiin 16- ja 35-millisiltä filmikopioilta, ja viime hetken lisäyksenä mukaan tullut David Lynchin Industrial Symphony No. 1 LaserDisciltä.

Kotimaisen musiikkivideokilpailun ohjelmistoon oli tänä vuonna lähetetty yhteensä 288 videota, jotka nähtiin yleisön edessä seitsemässä kilpailunäytöksessä ja kuudessatoista katselmusnäytöksessä. Parhaimman kotimaisen videon pääpalkinnon Kultapumpelin voitti Heini Susanne NCO:lle ohjaamastaan Ei rakkaut-videosta. Linssipumpelin voitti Hannu Käki videosta Kissa Uolevi & Sebastiwan – Vierelläin. Postpumpelin pokasi kaverikarimin Sexmane – V!ttu. Kunniamainintoja myönnettiin Miikka Lommille, Eva-Liisa Orupõldille, Oliver Webbille ja Jaro Koholle. Kansanpumpelin voitti Yoki-yhtyeen Oon pahoillani, ohjaajana Timo Vehkaoja.

Teinipumpeli myönnettiin Aatos Ketvelille videosta Kirsikkapuu – Kirsikkapuu kaatuu. Ketvel oli kehitellyt ja toteuttanut videon osana OMVF:n alkuvuodesta käynnistämää Next Wave -mentorointiohjelmaa. Myös kurssin muiden osallistujien, Ilona Lehtosen, Krasimir Jovanovic Hyvärisen, Joonas Lindin ja Carmen Baltzarin, videot esitettiin festivaaleilla osana ammattilaisohjelmaa. Muita industry-tapahtumia olivat lyhyet, kaikille ohjaajille avoimet mentorointisessiot, Pohjois-Suomen elokuvakomission järjestämä verkostoitumistilaisuus sekä OMVF:n ja Ilmakitaransoiton MM-kisojen yhteinen kaupungin vastaanotto.

Festivaaleilla esiintyi myös lukuisia muusikoita, yhtyeitä ja VJ-artisteja, mukaan lukien ruotsalainen Noreena McLeave, Lauri Antikaisen ja Ville Sirviön Corporate Ukulele, Nykypost, Möyhy-Veikot, Tero, Ojelma, Malsson, Jani Pitkänen, Ola Lyysgaard ja LNA. Valveen Paljetissa järjestetyssä Silakkaloungessa kuultiin musiikkia yhteensä 17 paikalliselta deejiiltä. Klubeilla juhlakansaa viihdytti myös OMVF:n oma musiikkivideojukeboksi.

Valvegalleriassa esillä ollut Antti Tenetzin kuratoima taidenäyttely toi yhteen seitsemän taiteilijan teoksia. Mukana olivat Alan Abrahams, Liina Holmes, Monika Hauck, Inkeri Jäntti, Krasimir Jovanovic Hyvärinen, Hugo Murtoniemi ja Rastapunka. 

Seuraavat Oulun Musiikkivideofestivaalit järjestetään 27.–30.8.2026 ja Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden myötä festivaali lanseeraa eurooppalaisen musiikkivideokilpailun. Ilmoittautuminen kansainväliseen kilpailuun avautuu loppuvuodesta 2025. Kotimainen kilpailu avautuu vuoden 2026 alussa.

32. Oulun Musiikkivideofestivaalit huipentuivat lauantai-iltana RioLivessä pidettyyn Pumpeligaalaan, jossa palkittiin vuoden parhaat pohjoismaiset ja kotimaiset musiikkivideot sekä niiden tekijät. Tämän vuoden Pumpelipalkinnot ovat taiteilija Irene Suosalon luomia digitaalisia 10 sekunnin animaatiolooppeja, jotka voi heijastaa seinälle tai katsoa ruudulta. Ensimmäistä kertaa järjestetyn pohjoismaisen musiikkivideokilpailun voitti norjalainen Sander August Dahl videollaan Honningbarna – Rød Bic. Dahl saa palkinnoksi Genelecin tarjoaman 8351B SAM™ -kaiutinparin, jonka arvo on 8 000 €. Kunniamaininnalla huomioitiin islantilaiset Anna Róshildur B. Bøving ja Simon Bendroth videolla Roshildur – Timi, ekki lioa. Kotimaisen musiikkivideokilpailun pääpalkinnon Kultapumpelin voitti Heini Susanne NCO:lle ohjaamastaan Ei rakkaut-videosta. Hän saa Pumpelipalkinnon lisäksi Kinos Rentalsin lahjoittaman 3001 euron lahjakortin. Lupaavan uuden ohjaajan palkinnon Teinipumpelin ja Toastin lahjoittaman värimäärittely-lahjakortin sai Aatos Ketvelin ohjaus Kirsikkapuu – Kirsikkapuu kaatuu. Ketvel on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleen. Parhaimman kuvauksen palkinnolla Linssipumpelilla sekä Valofirman ja Kamerafirman sponsoroimalla kalustovuokrauspalkinnolla palkittiin Hannu Käki. Hän on kuvannut Kissa Uolevi & Sebastiwanin Vierelläin-videon, jonka on ohjannut Joonas Schwanck. Postpumpelin eli onnistuneimman jälkituotannon palkinnnon ja Valcon-tuotelahjakortin sai kaverikarim videostaan Sexmane – V!ttu. Yleisön suosikiksi kansanäänestyksessä nousi Yoki – Oon pahoillani. Video ohjaajaTimo Vehkaoja saa Kansanpumpelin. Kunniamaininnoin huomioitiin Miikka Lommi, Eva-Liisa Orupõld, Oliver Webb ja Jaro Koho. Kotimaisen kilpailun tuomaristoon kuuluivat tänä vuonna toimittaja Anton Vanha-Majamaa, Tromssan elokuvajuhlien johtaja Lisa Hoen ja elokuvaohjaaja Mika Ronkainen. Pohjoismaisista palkinnoista päättivät elokuvantekijä Mika Taanila, ohjaaja Marcus Söderlund ja taiteilija Billy Roisz.  Tuomariston perustelut: Pohjoismainen pääpalkinto Sander August Dahl (Honningbarna – Rød Bic) Kuten aina mahtavissa elokuvissa, rakastimme yllättäviä juonenkäänteitä. Hommataan lisää punaisia Bicejä ja tuikataan toimistot tuleen. Pohjoismainen kunniamaininta Anna Róshildur B. Bøving, Simon Bendroth (Roshildur – Timi, ekki lioa) Kunniamaininnan saa musiikkivideo, joka vaikuttavalla kuvallisella ilmaisullaan ja vangitsevalla koreografiallaan johdattaa katsojan ihmismielen joutomaille. Kultapumpeli Heini Susanne (NCO – Ei rakkaut) Teos tarjoaa valoisan tulkinnan yössä puurtavasta taksikuskista. Videossa on hyvät vibet ja se onnistuu kertomaan eheän tarinan. Kyseessä on täydellinen paketti, joka on upeasti leikattu, kuvattu, valaistu, värimääritelty ja näytelty. Lopputulos on vangitseva, emotionaalisesti vetoava lyhytelokuva. Teinipumpeli Aatos Ketvel (Kirsikkapuu – Kirsikkapuu kaatuu) Tämä erikoinen, monikerroksinen ja täysin ainutlaatuinen tee-se-itse-video sai tuomariston nauramaan ääneen. Teos uskaltautuu alueille, joille useimmat eivät uskalla, ja kääntää budjettirajoitukset vahvuuksiksi. Loppupuolen tekstikatkelmat tuovat teokseen uuden kerroksen. Nerokasta. Linssipumpeli Hannu Käki (Kissa Uolevi & Sebastiwan – Vierelläin) Näyttelijöiden ja kuvaajan välinen luottamus on ratkaisevaa tällaisen videon onnistumiselle. Kamera viipyy hahmojen kasvoilla ja luo intiimejä, tunteikkaita hetkiä. Videolla on kaunis, naturalistinen tyyli. Kuvaaja luo harkittuja sommitelmia ja hyödyntää luonnonvaloa taidokkaasti. Postpumpeli kaverikarim (Sexmane – V!ttu) Video loihtii kunnianhimoisia kuvia (luultavasti) rajatulla budjetilla. Teoksen päähenkilöllä lienee jonkinlainen Kristus-kompleksi, ja erikoistehosteet ovat keskeinen osa sen ilmentämistä. Tasapainoilu hauskan ja naurettavan välillä ei ole helppoa, mutta jotenkin tekijät onnistuvat siinä. Kunniamaininnat Eva-Liisa Orupõld (Fanni Tähti – Rosita) Teos on muodoltaan perinteinen musiikkivideo, mutta sen kuvasto on sellaista, mitä suomalaisessa popkentässä näkee aivan liian harvoin. Video juhlistaa rikasta ja ainutlaatuista kulttuuria tyylikkäällä ja taidokkaalla tavalla. Artistilla on valtavasti karismaa. Oliver Webb (Krypta – Lasipalatsi) Kilpailun paras animaatio. Tämä äärimmäisen hauska musiikkivideo on paitsi esteettisesti täydellinen pastissi 1980-luvun He-Man-tyyppisistä animaatiosarjoista, myös tarinallisesti onnistunut: animaatio kulkee käsi kädessä kappaleen kanssa, kertoen ja rikastaen sen tarinaa. Jaro Koho (Figaro – Kun mä tapasin sut) Yksinkertaisista elementeistä on rakennettu liikuttava tarina. Tuomaristo arvosti kontrastia artistin haurauden ja kuvien mahtipontisuuden välillä. Lisäpisteitä hienosta jälkituotannosta. Miikka Lommi (Emma & Matilda – Sisko) Tämä hyvällä tavalla perinteinen, tunteisiin vetoava musiikkivideo toimii kahden karismaattisen nuoren näyttelijänsä ansiosta. Kuvat tukevat kappaleen tarinaa ja viestiä. On vaikeaa olla tuntematta nostalgiaa, kun nuoret tytöt leikkivät, kinastelevat ja rakastavat toisiaan koulun pihalla tai diskoksi muutetussa jumppasalissa.

Elokuun 21.–24. päivä järjestettävät Oulun Musiikkivideofestivaalit tarjoavat musiikkivideonäytöksiä, joissa nähdään tuoreimpia musiikkivideoita sekä alan ammattilaisten kuratoimia kokonaisuuksia. Videoiden lisäksi jatkoklubeilla kuullaan monipuolinen valikoima elävää musiikkia meiltä ja maailmalta. Vuoden 2025 musiikkivideofestivaalien teema on hypertodellisuus. 

OMVF järjestää tänä vuonna perinteisen kotimaisen musiikkivideokilpailun lisäksi pohjoismaisen musiikkivideokilpailun. Molempien kilpasarjojen videot esitetään omissa näytöksissään, joihin on vapaa pääsy. Kilpailu huipentuu Pumpeligaalaan, jossa palkitaan molempien kilpasarjojen parhaimmisto. Suositun Pumpeligaalan liput myydään ennakkoon. Lisätietoa gaalasta löydät OMVF:n nettisivuilta. 

Myös kotimaisen kilpasarjan ulkopuolelle jääneet musiikkivideot esitetään omissa maksuttomissa katselmuksissaan.  

Kilpailun lisäksi festivaaleilla järjestetään kuratoituja musiikkivideonäytöksiä. Carte Blanche – näytöksissä kuratoijat esittelevät suosikkejaan, kun taas osa näytöksistä on koottu jonkin puhuttelevan aiheen ympärille. Master Class- ja retrospektiivinäytöksissä tekijät valottavat uraansa musiikkivideoiden parissa sekä avaavat metodejaan.  

Festivaalien aikana on myös ainutkertainen mahdollisuus nähdä viisi pidempää musiikkiaiheista elokuvaa. 

Kuratoitujen näytösten, erikoisnäytösten ja elokuvanäytösten liput myydään ennakkoon. Lippuja voit ostaa Kulttuuritalo Valveen lippumyymälästä, Oulu-10 palvelupisteistä sekä Ticketmasterista. Jatkoklubien liput myydään ovella.

Maksuttomasti voit tutustua Valve Galleriassa 5.–24.8. Broken Edge näyttelyyn sekä osallistua festivaaliviikon Silakkaloungeihin, joissa paikalliset deejiit soittavat. 

Näytökset, klubit ja muut oheistapahtumat järjestetään ympäri Oulun keskustaa. Tapahtumapaikkoina toimivat Kulttuuritalo Valveen Valvesali ja elokuvateatteri Studio, 45 Special, Snooker Time, Real Deal, Mallassauna ja RioLive. 

Katso tarkempi ohjelma ja aikataulu Oulun Musiikkivideofestivaalien nettisivuilta.