Ylläty tutuilla nurkilla Esteetöntä-teoksessa
Oulun keskusta on monille niin tuttu, että Rotuaarin läpi voi lampsia täysin ajatuksissaan paljon ympärilleen vilkuilematta. Oulun juhlaviikkojen Ekstrat tarjoaa uutta näkökulmaa kotikontuihin Esteetöntä-teoksella.
”Haluamme tutkia kaupunkia ihmisten kanssa. Emme nimeä tätä esitykseksi, vaikka se sellaiseksi muodostuu”, Hilkka Hyttinen kuvailee teosta.
Käytännössä Esteetöntä-teoksessa 19.-21.8 tutkitaan ohjatusti Oulun keskeisiä kaupunkitiloja pyörätuolin käyttäjän näkökulmasta. Kokemusasiantuntijoiden lisäksi yleisölle on tarjolla kolme pyörätuolipaikkaa, eli osallistujat saavat käyttää pyörätuolia. Pyörätuolin käyttäminen ei tarvitse olla tuttua, mukana on avustajia. Yleisö voi osallistua myös kulkemalla mukana ilman pyörätuolia.
”Saimme käyttöömme ite-taiteilija Paula Huhtaselta mahtavan pyörätuolin, joka on kuin taideteos itsessään. Lisäksi Camp Mobility antoi kaksi tuliterää pyörätuolia” Hyttinen kiittelee. Pyörätuolit ovat aikuisten mitoituksella, joten siksi osallistumisen ikäraja on 12 vuotta.
Taiteilijat tutkivat, miten ihmiset kokevat reitin tavallisuudesta poikkeavasta näkökulmasta. Osallistujat saavat kamerat ja pieniä kuvaustehtäviä. Tätä työtä ohjaa valokuvaaja Susanna Lyly. ”Osallistujan ei tarvitse olla valokuvaaja. Halutaan, että jokaisen oma näkemys tulee mukaan.”
Työryhmän kolmas jäsen Esa Nissi, myös Katzina tunnettu muusikko ja äänen ammattilainen, on mukana kierroksilla äänittämässä kaupunkikuvaa.
”Kierroksilla syntyvistä kuvista ja äänistä koostetaan lopulta mediateos”, Hyttinen kertoo.
Kolmikko on tuntenut toisensa pitkään, mutta tämä on heidän ensimmäinen yhteinen taideprojektinsa. ”Edustamme eri taiteenaloja ja nyt yhdistetään voimat. Nopeasti pöydälle tuli ajatus, että emme halua tuoda Ouluun jotain esitystä vaan tehdä sellainen juttu, joka osallistaa ihmisiä”, Hyttinen kertoo.
Kaupunkikulttuurista ja valokuvasafareista innostuneet kokeneet yhteisötaiteen tekijät eivät itse käytä pyörätuolia. Tärkeänä yhteistyökumppanina projektissa ovatkin olleet kokemusasiantuntijat, kuten Oulun kaupungin vammaisneuvoston puheenjohtaja Anne Mannelin ja Oulun Invalidien Yhdistyksen puheenjohtaja Johanna Nummela.
”Haastatteluissa tuli esiin monia asioita, mitä ei ole aiemmin ajatellut. Toisaalta ne olivat jopa vähän humoristisia, mutta toisaalta ihmettelimme, että näinkö vähän me ymmärretään, mitä liikuntaesteisyys tarkoittaa”, Hyttinen kertoo.
Esittävässä taiteessa keskustelu niin fyysisestä kuin mentaalisestakin esteettömyydestä on ajankohtaista. Tekijät miettivät, että usein kyse on asenteesta. Vaikka paljon on jo tehty, aina löytyy parannettavaa.
Todennäköisesti niin tekijät kuin osallistujatkin yllättyvät teoksen parissa. ”Taiteen ja kokemuksellisuuden kautta päästään sellaiseen, mitä sanat ei tavoita”, Hyttinen arvioi.
Mediateos jää elämään kierrosten jälkeen. Tekijät toivovat, että kierrokset voisivat myöhemmin laajentua muihinkin kaupunkeihin.
