Uutiset

Naisvoimaa Elojazzeilla

Elojazzeilla saadaan nauttia runsaasta naisenergiasta: mukana ovat muun muassa upea Johanna Försti, Emma-palkittu Emma Salokoski, nouseva jazzbasisti Kaisa Mäensivu sekä palkittu jazzlaulaja ja säveltäjä Nina Mya.

Moni jazzfestivaali on viime vuosina ottanut teemakseen naismuusikot. Myös artistit itse ovat huomanneet, että yhä useammat säveltäjät, sovittajat ja tuottajat ovat naisia. ”Se on uskomattoman hieno asia”, Johanna Försti hehkuttaa.

Försti toteaa, että on hienoa olla mukana festivaalilla, joka näyttää yleisölle erityylistä musiikillista osaamista – oli esiintyjän sukupuoli sitten mikä tahansa.

Emma Salokoski huomauttaa, että esimerkiksi popmusiikkiin verrattuna jazzissa naissoittajat ovat edelleen melko harvassa. Sukupuoliroolit ovat hänen mukaansa jazzin puolella aika perinteiset.

”Minusta avainsana on siinä, että jokainen saa tehdä sitä mitä haluaa, ja ilmaista itseään vapaasti sillä tavalla, jonka kokee omakseen. Jos se on sitä, että tytöt laulavat ja pojat soittavat, niin olkoon se jokaisen oma valinta. On kuitenkin vaarallista, jos siitä vedetään sellaisia johtopäätöksiä, etteivät tytöt voisi soittaa tai pojat laulaa,” Salokoski muistuttaa.

Salokosken mielestä sukupuolijakaumaa ei tulisi liikaa alleviivata ja korostaa. ”Ei saisi esimerkiksi tehdä isoa numeroa siitä, että ’katopa, tyttö kirjoitti biisinsä ihan ite’, sillä se toimii usein tarkoitustaan vastaisesti.”

Hän on kuitenkin tyytyväinen ajan tuomaan muutokseen, sillä varsinkin nuoremmalle sukupolvelle sukupuoliroolit ja -jakaumat eivät enää ole mitään luonnonlakeja. Salokoski uskoo, että tulevaisuudessa sukupuoli-identiteetit, ultrafeminiinisyys, tosimiehisyys, muunsukupuolisuus ja kaikki sieltä välistä, ympäriltä ja ulkopuolelta koetaan ihan jokapäiväisenä asiana. ”Jokaisen identiteetti on jokaisen oma asia.”

 

Kaivataan monipuolisempia esikuvia

Elämänvalinnoissa esikuvat ovat ratkaisevassa asemassa. ”On luonnollista, että nuorena identifioidutaan johonkin taitavaan esikuvaan ja ryhdytään sen myötä samalle alalle”, Salokoski toteaa.

Salokosken mielestä olisi rikastuttavaa, jos esikuvat olisivat monipuolisia ja edustaisivat kaikenlaisia sukupuoli-identiteettejä. ”Suomessa ei aiemmin ole esikuvat olleet kauhean monipuolisia. Paula Vesalaon sanonut sen osuvasti laulussaan: Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa.”

Myös Försti korostaa esikuvien merkitystä. ”Esikuvat, jotka näyttävät, että ’näinkin voi tehdä’, antavat taatusti kipinää nuoremmille sukupolville.” Sekä Salokoski että Försti ovat sitä mieltä, että muutos on ollut hidasta, mutta sitä tapahtuu parempaan koko ajan.

”Koen, että tämä on suuressa muutoksessa, ja nykyään niitä esikuvia on. Esimerkiksi Vesala. Nyt esille on toivon mukaan nousemassa myös erilaisia miesidentiteettejä edustavia esikuvia, jotka nuoret kokevat omikseen, esim. Tuure Boelius. Toivon mukaan näitä tulee lisää, ja esim. transsukupuolisetkin saisivat taitavat esikuvansa valtavirtaan, eikä niitä tavallinen heterokaan vieroksuisi”, Salokoski toteaa.

”Ilmaisutapoja on niin paljon, ja esiintymiskulttuuri on hyvin rikas ja antoisa, jos vain avaa silmänsä, korvansa ja ajatusmaailmansa.”


Lisää ajankohtaista

chevron-down