Sianverta ja madonkaivelua Lammassaaressa
Oulun juhlaviikkojen 10-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tarinoita. Kesän aikana tutustumme yhdistyksen alkumetreihin ja juhlaviikkojen eri toimijoihin ja pohdimme, miltä näyttävät seuraavat Oulun juhlaviikkojen 10 vuotta sekä kulttuurin ja tapahtuma-alan tulevaisuus.
Uudet videot julkaistaan aina kesätorstaisin somekanavillamme. Ensimmäisenä syöksymme Jukka Takalon ja Hilkka Haagan kanssa vuoden 2010 Lammassaaren Juhlatelttaan. Oulun juhlaviikkoja ennakoinut Juhlateltta-kesä sisälsi mm. sianverta ja madonkaivelua.
Kesällä 2010 Lammassaareen nousi sirkusteltta, jonka piti olla iloinen kulttuuritapahtuma, kesä telttailua saaressa. Näin asiaa kuvaili silloinen Oulun Musiikkivideofestivaalien toiminnanjohtaja Jaakko Jokipii Hilkka Haagalle, jota hän pyysi Juhlateltta-tapahtuman tuottajaksi.
”Little did I know (vähänpä tiesin)”, Haaga naureskelee muistellessaan työlästä telttailukesäänsä.
Telttailukesä oli kulttuuritoimijoiden yhteistyöpilotti ja ensimmäinen askel Oulun juhlaviikoille. Inspiraatiota haettiin erilaisista kaupunkifestivaaleista Yhdysvaltojen Nevadan autiomaassa järjestettävään Burning man -festivaaliin. Paikaksi suunniteltiin ensin jopa Santapankki-hiekkasärkkää 18 kilometrin päässä merellä tai Iin Röyttää.
”Vähitellen ajatus liikkui tänne Oulujoen suistoon. Kaupunkifestari ja saari saatiin yhdistettyä historiallisessa Lammassaaressa”, Juhlateltan taiteellinen johtaja Jukka Takalo kertoo.
Ensimmäinen juhlateltta oli vuonna 2008 Lammassaaressa Oulun Musiikkivideofestivaalien 15-vuotisjuhlien kunniaksi. Uusinta vuonna 2010 potkaisi käyntiin Oulun juhlaviikkojen perustamisen.
Haagan mukaan Juhlateltta mahdollisti isoja yleisöjä sellaisille tapahtumille, jotka eivät niitä välttämättä muuten löydä. Yhdessä puitteet olivat paremmat, kuin kukaan ei yksin olisi ikinä saanut.
”Kyllä tuhannen hengen sirkusteltta lastenkulttuurille tai mieskuoroille tai metallimusiikille oli vähän erilaista.”
Myös esiintyjille oli tarjolla luksusta. Harvalla festivaalilla on tarjota backstagelle oma uimaranta, kuten Juhlateltalla.
”Ranta tuli tarpeeseen muun muassa black metal -illan jälkeen, kun sianverta oli kaikkialla ja piti pestä kalustoa ja lavaa ja vähän henkilökuntaakin”, Haaga sanoo.
Lammassaaren valtaaminen kulttuurille oli silloin myös kaupunkitilan haltuunottoa. Sitä ennen saaressa olivat viihtyneet lähinnä onkijat, joiden matopaikan Juhlateltta lähes varasti.
”Täällä se otollinen matopaikka on vieläkin”, Haaga hoksaa kuohkean multaisan puunalustan Juhlateltan silloisen sisäänkäynnin vieressä.
