Menneisyyden kyyneleet

press4virpi_1

Virpi Räisänen esiintyy juutalaisvainoista kertovassa Theresienstadt – Bach -konsertissa Oulunsalon kirkossa sunnuntaina, missä esitetään juutalaisvainojen uhrien muistoksi runoja sekä musiikkia. Mistä idea tähän konserttiin lähti?

– Konsertti on muutaman vuoden takainen, ja idea tähän lähti harmonikkataiteilija Janne Rättyältä, joka on meillä tässä mukana. Hänellä oli ajatus konsertista, jota oltiin alun perin ehdotettu Tokiosta. Emme olleet tehneet Rättyän kanssa aiemmin yhteistyötä, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.

Räisäsen mukaan he miettivät Rättyän kanssa mitä tekisivät esityksessä, jotta saisivat yhdistettyä kaasukammiossa kuolleen juutalaisrunoilija Ilse Weberin tekstejä Bachin aarioitten kanssa. Traaginen tarina kosketti Räisästä syvästi.

– Luettuani tarinan purskahdin kirjaimellisesti itkuun, se oli niin koskettava. Sanoin haluavani ehdottomasti olla mukana esityksessä, idea oli niin vaikuttavan kuuloinen, Räisänen sanoo.

Janne Rättyä ja Virpi Räisänen tekivät ohjelman ensin kahdestaan Helsingin Saksalaisessa kirkossa, koska saksalaisilla on tietysti oma historiansa juutalaisten kanssa. Myöhemmin esitys vei heidät Amsterdamiin, missä juutalaishistoria on Räisäsen mukaan erityisen rankka.

– Asun itse Amsterdamissa, joten tiesin tämän kiinnostavan ihmisiä taustan vuoksi. Sen jälkeen menimme esiintymään Tokioon. Oli jännittävää huomata, että ihmiset ottivat sielläkin esityksen vastaan kiinnostuneina, Räisänen tuumaa.

Japanin konsertissa Räisänen kertoo tunnelman olleen vaikuttava. Sali oli täynnä ja japanilaiset, jotka eivät helposti näytä tunteitaan, tulivat itkien kiittämään esityksestä. Tämän jälkeen syntyi idea konsertista Oulussa.

– Olen halunnut Jannen monta vuotta Oulunsalo Soi -festivaaleille esiintymään, mutta ei ole ollut oikein sopivaa saumaa. Kun sellainen sitten tuli ja pohdimme mitä tehdä, minulla oli alun perin aivan erilainen idea kuin hänellä. Jannehan on tehnyt kaksi maailmalla hyvin menestynyttä CD-levyä, joten halusin hänen tulevan esittämään levyttämäänsä musiikkia tänne. Mutta Janne sitten kysyi että voisimmeko sen sijaan tehdä vielä kerran Theresienstadtin, koska se on niin hyvä ohjelmisto. Tunnelmaa haluttiin vielä vahventaa tällä pohjoisen seudulla, ja siten saimme Merja Larivaaran mukaan lausumaan Ilse Weberin runoja.

Räisänen kehuu, että yhteistyö kolmikolla on sujunut todella hyvin. Kaikki ovat olleet innostuneita ja töitä on tehty lämpimissä tunnelmissa.

– Esityksessä mennään varsin syvälle erilaisissa tunneskaaloissa. Meidän piti ponnistella paljon, että saimme harjoituksissa tunnelman pidettyä kevyenä, koska aihe on todella raskas.

Theresienstadt on rankalla aiheellaan varsin poikkeuksellinen tämän vuoden ohjelmistossa. Räisäsen mielestä se liittyy etenkin 1600-luvulla noitavainojen vuoksi hirttäytyneeseen Lusiaan juuri kysymyksillä ihmisten oikeuksista ja erilaisuuden hyväksymisestä.Vaikka hän painottaa pyrkineensä pitämään konsertit erillään toisistaan, syntyy surullisten kohtaloiden vuoksi pakosta tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Tähän seikkaan liittyy eräs pieni tarina. Harjoittelin kotona Theresienstadt-ohjelmistosta laulua, jota Ilse Weber lauloi viedessään lapsia kaasukammioon. Weberille kerrottiin, että hänen ei itse tarvitsisi mennä sinne mukaan, mutta hän ei pystynyt jättämään yksin lapsia, joista oli pitänyt huolta. Hän päätti lopulta kokea saman kohtalon, koska jos lapset laulavat niin kaasu vaikuttaa nopeammin, eivätkä he tunne vaikutusta niin paljon. Näin loppu on mahdollisimman armollinen. Harjoittelin tätä kyseistä laulua, kun 9-vuotias tyttäreni tuli oven taakse kuuntelemaan.  

Hän avasi oven hiljaa ja sanoi, ”Äiti, tämä on ihana laulu. Voitko laulaa tämän unilauluksi minulle illalla?”

Illalla Räisänen lauloi tyttärelleen kyseisen laulun tämän pyytäessä sitä kovasti. Yhtäkkiä tyttö, joka ei ollut nähnyt Lusiasta kuin pienen osan, mutta oli kuitenkin oopperasta kiinnostunut, kysyi miksi Lusia kuoli. Räisänen pohti miten lapsi keksi yhdistää nämä kaksi seikkaa toisiinsa. Tapahtuma sai Räisäsen tuntemaan, että joku yhteys Lusialla ja Theresienstadt-konsertilla täytyy olla.

– Jospa ensi vuoden festivaali olisi vähän valoisampi, kun on täysin uudet ideat, hän naurahtaa.

Konsertti päättää vuoden 2015 Oulunsalo Soin. Kun kysytään miten tämän vuoden festivaali on Räisäsestä mennyt, hän tuumaa kuluneen kuukauden olleen hyvin poikkeava verrattuna aikaisempiin vuosiin.

– Tämä on hyvin erilainen verrattuna siihen, mitä olen tehnyt aikaisemmin. Lusia on vienyt paljon energiaa ja voimavaroja, mutta on myös ollut antoisa koska se on vienyt mitä erilaisimpiin paikkoihin. On ollut todella mieleenpainuva ja hieno kokemus tehdä itse tavallaan kokonaisen kuukauden mittainen festivaali.

 

Teksti: Heidi Köykkä

Kuva: Jukka Lehtinen