Kitaran laukku kiinni, kirjan sivu auki
Kauko Röyhkä esiintyi myös Koiteli Elää -tapahtumassa. (Kuva: Emilia Ponkala)
Kellon viisari näyttää iltapäivä kuutta ja ihmiset kolme kerrosta alempana hassaavat rahaansa kauppakeskus Zeppelinin monen monituisissa liikkeissä.
Yläilmoissa kuitenkin ollaan syvällisemmissä puuhissa. Oulun Muusajuhlien kirjastokeikalla rahan sijaan kahisevat kirjojen sivut ja vaihtokaupan tuotteina toimivat pitkän taiteilijauran siivittämät kokemukset ja maukkaat tarinat.
Kitarakin on jätetty tällä kertaa laukkuun lepäämään - nyt keskitytään kirjoihin ja puhujana toimii Kauko Röyhkä!
Kirjallisuuden isiltä pilkettä silmäkulmaan
- Mä en oo mikään tyypillinen suomalainen kirjailija, toteaa epätyypillistä suomirokkia tekevä Röyhkä heti ensi alkuun. Suomalaiselle kirjallisuudelle ominainen vakavahko ilme löytyy osin hänenkin teoksistaan, mutta ero muihin syntyy kerrontatapaa valitessa.
- Pyrin tekemään hauskoja kirjoja. Teosteni pohjavire on vakava, mutta kerrontatapa on kevyt.
Hauskaan tarinankerrontatapaan pyrkiminen lienee peruja Röyhkän lukioajan esikuvakirjoittajista, joilla oli heilläkin pilke silmäkulmassa asioista kerrottaessa.
- Henry Miller oli ensimmäinen kirjailija, jonka teokset olivat mun mielestä hauskoja eikä tylsiä. Ne oli myös sopivalla tavalla seksikkäitä olematta kuitenkaan pornoa, artisti nauraa.
Kerrontatavaltaan turhan masentuneeksi ei voi sanoa myöskään Röyhkän ehkä suurinta innoittajaa Aleksis Kiveäkään. Kivi saakin Röyhkältä varauksettoman ihailun.
- Kivi jos kuka on suomalaisen kirjallisuuden alkuisä.
Erilaisuudella sinne jonnekkin
Kun pitkän kirjailijan uran tehnyt on myös tuottelias muusikko, nousee väistämättä mieleen kysymys, onko kirjan ja biisin kirjoittamisen välillä joitain yhtäläisyyksiä?
Röyhkän mukaan kirjan ja biisin kirjoittaminen, eroistaan huolimatta, tähtäävät aina samaan.
- Tarkoituksena kummassakin on synnyttää oma maailmansa, jonne yleisö pystyy sukeltamaan - olemaan hetken aikaa jossain muualla.
Röyhkän kirjoissa siellä jossain olemisen tuntu syntyy kirjoittajan itsensä mukaan erilaisuuden teemasta.
- Teosteni päähenkilöt ovat useasti poikkeushenkilöitä, jotka taistelevat yhteiskunnan junttimaisuutta vastaan.
Erilaisuudesta kirjoittaminen on Röyhkän mukaan hänelle luontevaa, sillä onhan hän elänyt poikkeuksellisen elämän - harva on samaan aikaan sekä kirjoittanut kirjoja että levyttänyt menestyksekkäästi omalaatuista musiikkia.
- Erilaisuuden teema korostuu teoksissani Kaksi Aurinkoa ja Miss Farkku Suomi. Niissä olen parhaiten onnistunut hyödyntämään poikkeuksellisen elämäni eri kokemukset, kirjailija pohtii.
