Synaesthetic Dreams
Näkö- ja kuuloaistia hyväilevä ja hyväksikäyttävä näytös törmäyttää yhteen abstrakteja musiikkivideoita sadan vuoden ajalta. Kronologisesti 1920-luvulta tähän päivään etenevä kokonaisuus esittelee varhaisia animaatioklassikoita sekä uudempia synesteettisiä teoksia, joissa ääni ja kuva sulautuvat saumattomasti yhteen.
Mary Ellen Buten ja Viking Eggelingin piirrosanimaatiot ovat esimerkkejä visuaalisesta musiikista, jossa kuvalliset elementit on järjestetty sävellyksen tavoin rytmisesti, melodisesti ja harmonisesti. Myös Oskar Fischinger oli lajityypin pioneereja. Häneltä nähdään Studies-sarjan viides osa, joka oli alunperin tilaustyö Elektrola Recordsille ja siten yksi kaikkien aikojen ensimmäisistä kaupallisista musiikkivideoista.
James Whitneyn Lapisissa pienet ympyrät värähtelevät kaleidoskooppia muistuttavassa väriloistossa intialainen sitarimusiikin säestämänä. 10-minuuttisen animaation tekeminen alkeellisilla tietokoneilla kesti kolme vuotta. John Stehuran varhaisella tekoälyllä toteuttama Cibernetik 5.3 luo sekin oman hypertodellisuutensa, jossa lukemattomat pisteet, viivat, muodot ja neonvärit pyörivät stroboskooppisessa pyörremyrskyssä. Norman McLarenin Synchromyssa taiteilija käytti uudenlaisia optisia tekniikoita säveltäessään ääniraidan pianorytmejä, jotka hän sitten siirsi monivärisinä valkokankaalle: se mitä näet on konkreettisesti mitä kuulet.
Positronian Color Bars viittaa 90-luvun teknokulttuuriin. Ohjaaja Marko Pohjosmäki vastaa niin kuvasta kuin musiikista. Teos on esimerkki musiikkivideosta, joka toimii kaupallisen promoklipin, taiteen ja tee-se-itse-kulttuurin välimaastossa. Näytöksen päättää festivaalivieras Billy Roiszin Paris, joka on norjalaiselle noise-metallibandi MoElle tehty musiikkivideo.
Viking Eggeling: Diagonal Symphonie (1923, 7’)
Oscar Fischinger: Studie nr. 5 (1930, 3’)
Mary Ellen Bute: Tarantella (1940, 5’)
John Stehura: Cibernetik 5.3 (1960-1965, 8’)
James Whitney: Lapis (1966, 10’)
Norman Mclaren: Synchromy (1971, 7’)
Marko Pohjosmäki: Positronia – Color Bars (1994, 3’)
Billy Roisz: Paris (2017, 4’)
Kokonaiskesto: 47 min
