Babylon Revisited
Yön laskeutuessa finanssikorttelit hiljenevät ja on aika vapautua työn ja rahan ikeestä.
Warren Sonbertin ja Wendy Appelin Amphetamine (1966) on kuvaus nuoruudesta ja vapaasta rakkaudesta 1960-luvun New Yorkin homopiireissä. Warhol-vaikutteisessa euforisessa lyhytelokuvassa nuoret miehet käyttävät huumeita ja pussailevat. Taustalla soi The Supremes.
Ben Russellin Black and White Trypps Number Three (2007) kuvaa “luonnollista psykedeliaa”. Tapahtumapaikka on hämyinen rokkiklubi, mutta lavalla esiintyvän noise-yhtye Lightning Boltin sijaan kamera on suunnattu hikoilevaan yleisöön. Spottivalo poimii moshaavia, liki riivattuja kasvoja. Kriitikko Michael Sicinski on kirjoittanut vaikutelman olevan kuin Caravaggion maalauksesta.
Turner-palkittu Fiorucci Made Me Hardcore (1999) on Mark Leckeyn found footage -videoteos 1970–1990-lukujen brittiläisestä klubikulttuurista. Hauntologinen kollaasi yhdistää northern soulia, acid housea ja työväenluokkaista nuorisomuotia haikean hurmokselliseksi kuvavirraksi.
Barbara Rubinin 18-vuotiaana kuvaama Christmas on Earth (1963–1965) on feministisen queer-elokuvan suuri kulttiklassikko. 16-millisenä tuplaprojisointina live-soundtrackin kera esitettävä orgiafilmi osoittaa, että kaupunki on turmelusten kehto ja juuri siksi niin ihana paikka elää ja olla. Sex, drugs and rock n’ roll!
Kuraattori: Joel Karppanen
Ben Russell on paikalla näytöksessä.
Warren Sonbert & Wendy Appel: Amphetamine (US, 1966, 10’, 16mm)
Ben Russell: Black and White Trypps Number Three (US, 2007, 11’, 35mm)
Mark Leckey: Fiorucci Made Me Hardcore (UK, 1999, 15’)
Barbara Rubin: Christmas On Earth (US, 1963–1965, 29’, 16mm x 2)
