Jorma Uotinen istuutuu alas, pukeutuneena Lusia Rusintytär -oopperan rooliasuunsa. Pitkä, maata viistävä takki, mustat kengät. Päässä oksista rakennettu kruunu. Ilme on vakava, mutta samalla lempeä.

Uotinen päätyi mukaan oopperaan, kun Lusian roolissa nähtävä Virpi Räisänen otti häneen yhteyttä ja kertoi Lusian historiasta, sekä omasta läheisestä suhteestaan Kalevalakylään.

– Virpi kertoi suhteestaan Lusiaan ja kysyi, lähtisinkö ohjaamaan tällaista oopperaa. Olimme tehneet yhteistyötä aikaisemmin Oulun kaupunginteatterissa Leena Salosen ohjauksissa, joten olimme jo tuttuja. Hän luotti minuun ja pyysi ohjaamaan, Uotinen kertoo.

Lusia Rusintytär -ooppera kertoo 1600-luvulla noitavainojen vuoksi hirttäytyneestä naisesta. Lusia Korhonen oli utajärveläinen parantajien ja tietäjien sukuun kuuluva nainen, hyvin tunnettu Ahmaksella. Hänet haastettiin noitavainoepäilyjen vuoksi käräjille vuonna 1680, mutta hän hirttäytyi ennen oikeusistuntoa. Perimätiedon mukaan Ahmaksen kylässä kasvaa edelleen jykevä mänty, Lusian hirttopuu. Mieleenpainuvimmaksi asiaksi Uotinen valitsee juuri tarinan ja siihen liittyvän traagisen kohtalon.

– Tietysti taustalla piilevä ihmisen tragedia on vaikuttavin kokemus. Hirteen päätyminen, todella karsea kohtalo.

Minimalistiseen lavastukseen on luotu dramatiikkaa hirttopuulla ja palavalla roviolla.

– Ihmisiä poltettiin noitavainojen vuoksi roviolla, siksi laitoinkin sellaisen tuonne. Kyllä tässä traagisessa lopussa piilee viesti ihmiskunnalle, hän jatkaa.

Onnistuneen oopperan taustalla on tietenkin hyvä työtiimi, joka tekee kärsivällisesti töitä kiireisellä aikataululla. Myös Uotinen ilmaisee kiitoksensa panostuksesta.

– Meillähän on ollut aivan ideaali tiimi. Ollaan harjoiteltu intensiivisesti kaksi viikkoa nopealla tahdilla ja tekijöitä tulee eri puolilta Suomea. Myös tämä harvinaislaatuinen paikka luonnon keskellä tuo oman säväyksensä. Kyläläisten panostus lavastukseen on ollut aivan huikeaa, kaikki tehosteet ja äänentoistot on rakennettu toiveidemme mukaan.

Kuten joka asiassa, myös oopperassa on omat haasteensa. Uotisen mielestä haasteellisinta projektissa ovat olleet oikean suunnan ja tyylin löytäminen, sekä orkesterin tulon jälkeen äänen muokkaaminen sopivaksi.

– Fundamentaalisia ratkaisuja olen joutunut välillä tekemään, Uotinen myöntää. Siellä on mukana tuttuja merkkejä muista töistäni, kun mietitään tarinan kerrontaa.

Siihen, mistä haetaan inspiraatio koreografialle, Uotisella on selkeä vastaus.

– Kyllä ne ovat musiikki ja tarina, mistä sitä lähdetään liikkeelle. Ei oikeastaan muuta, tässä on selkeästi keskiössä Lusian johdonmukainen vieminen hirteen.

Teksti: Heidi Köykkä

Kuvat: Inkeri Jäntti